En ole laskenut kaloreita tänään, enkä eilen. Ja tiedättekö mitä, ei haittaa yhtään! En ole syönyt itseäni kipeäksi, vaikka olen myös hyvällä omalla tunnolla syönyt muun muassa suklaakeksejä ja jäätelöä. Mä olen nyt yli 2 kuukautta laskenut kalorit joka ikiseltä päivältä, joten tämä viikonloppu tuntui hieman oudolta, mutta ei pahalla tavalla. Jos jotain olen oppinut tämän laihdutuksen myötä, se on se, että en enää "luvan tullen" ahmi. Toki söin enemmän ja epäterveellisemmin, mutta en enää mättänyt ruokaa suuhun taukoamatta, koska on olevinaan lupa. Olen tästä viikonlopusta erittäin ylpeä. Voi olla, että nestettä kertyy kroppaan, mutta en anna sen masentaa. Olen saavuttanut jo paljon, eikä ainaisella kalorinlaskennalla pääse mihinkään. Jossain vaiheessa mun pitää joka tapauksessa kalorienlaskenta lopettaa, ja silloin en halua ryhtyä taas ahmijaksi. Tämä viikonloppu osoitti, että ehkä mä vielä siihen pystyn joku päivä!
Tänään pidän myös viikon lepopäivän. Huomisella luvassa taas kaloreiden laskua sekä kävelyä että juoksua, ja maanantaina sitten taas töihin ja muutenkin arkeen paluu. Enää pari viikkoa kesälomaan! Can't wait! Siinä onkin taas sitten haastetta - kuinka syödä fiksusti lomalla. :)
Ihanaa viikonloppua ♥
En ole lukenut blogiasi pidemmälle, mutta koen tarvetta todeta:
VastaaPoistaSensijaan, että laihduttaminen on yksi elämän ydinasioista, suosittelen keskittymään itse siihen elämiseen, muihin asioihin. Aika kuluu nopeaan ja pian saattaa huomata, että elämä meni hukkaan turhaan kriisaillessa.
Ymmärrän toki, että jokaisella on se oma tietty
painonsa, jossa on hyvä ja itsevarma olo. Siltikin, kannattaa miettiä milloin intoilu menee liian pitkälle. Niinkin voi käydä. Poistuneella rasvakerroksella ei tule onnellisemmaksi, rakastetummaksi, menestyneemmäksi tai paremmaksi ihmiseksi.
Terveisin yksi (entinen?) syömishäiriöinen.
Kiitos paljon kommentistasi! Ja täytyy sanoa, että olen kyllä samaa mieltä kanssasi! Oon kerran vetänyt laihdutuksen niin piippuun, että elämässä ei muuta ollutkaan, joten tiedän kyllä milloin menen liian pitkälle. Tällä hetkellä mulla on elämässä paljon asioita käynnissä, laihdutus nyt vaan on yksi osa sitä. En missään nimessä enää ikinä halua elää elämääni ajatellen pelkkiä kaloreita ja liikuntamääriä.
VastaaPoistaEnkä edes kutsuisi tätä niinkään laihdutukseksi, ehkä kutsuisin tätä jopa oman itsensä uudelleen löytämiseksi. :D Olen elänyt niin ääripäästä ääripäähän, että tällä hetkellä tavoitteenani on vain saavuttaa hyvä olo ja olla terve. Mulle tuo liikasyöminen kun on enemmän se "sairaus" kuin tämä laihdutus. Poistunut rasvakerros ei olekaan se pääasia, vaan hyvä olo ja jaksaminen. Ylipainoisena en vaan jaksanut yhtä lailla, kun normaalipainoisena. Mutta tiedän myös, että aliravittuna ei jaksa senkään vertaa.