Kuinkahan monta kertaa minäkin olen blogin aloittanut. Tämä taitaa olla viides... Toivottavasti myös vihdoin sellainen, jota jaksan ylläpitää pidempään, kuin muutaman viikon. I can do it.
No, asiaan. Täällä kirjoittelee parikymppinen tyttö, asustelee ulkomailla, mutta kotoisin siis Suomesta. Ainainen ongelmani, paino, kummittelee nyt mielessä enemmän kuin koskaan. Onhan sitä painoakin kertynyt enemmän kuin koskaan... Tästä ei voi syyttää mitään muuta kuin mielenheikkoutta ja viharakkaus -suhdetta ruokaan.
Olen lapsesta asti ollut aina muita isompi, en koskaan ennen tosin ylipainoinen, mutta ihan aina mulla on ollut iso olo. Olen ruumiinrakenteellisestikin ns. keskitasoa isompi, iso pää, iso jalka ja isot luut, eikä tämä nyt ole yhtään isouteni puolustelua. En ole koskaan ollut sinut sen asian kanssa, että musta ei saa mitenkään 150 senttistä ja 40 kiloista, somaa ja siroa naista.
Syksyllä aloitin laihduttamaan ns. terveellisesti, joka kääntyi älyttömään mässäykseen ja 20 tuntia liikuntaa viikossa -pakkomielteeseen. Eihän se toiminut mitenkään, 4 kiloa on syksyn alusta lähtenyt, mutta olo yhtä pulla edelleen. Lihaksia toki tuli selvästi tuon liikuntamäärän ansiosta, joten jotakin hyötyä siitä siis oli. Tavoitteena on nyt saada pois yhteensä 15-20 kiloa, katsotaan nyt milloin tuntuu hyvältä.
Ensi postauksessa kerron lisää edellisistä laihdutuskokemuksistani ja millaisia muutoksia olen nyt tehnyt.
Toinen päivä menossa -nälkä on, mutta se tuntuu hyvältä. Mä tahdon näyttää hyvältä. Hinnalla millä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti