Vuosi sitten laihduin lähes 10 kg, mutta nekin tulivat kyllä takaisin alle puolessa vuodessa ja parin korkokilon kera. Kokeilin syksyn mittaan liikuntaa, josta tuli pakkomielle, mutta söin silti aivan liikaa. Lihaksia tuli, mutta läskihän ei pala jos sitä mussuttaa koko ajan liikunnan päälle. +/- 0 tilanne.
Olen kesästä saanut kuitenkin sen 4 kiloa pois, joten tavoitteena olis vielä se 10-15 kiloa pudottaa. Enempää en halua, sillä mulla on yläasteajoilta anoreksiakokemuksia... Silloin tosiaan painoin 25 kiloa vähemmän kuin nyt ja se touhu oli ihan käsittämätöntä. Tämän takia mun edelliset painonpudotusyritykset ovat menneet mönkään, koska oon ollut liian varovainen. Nyt mun vaan on pakko yrittää hinnalla millä hyvänsä, olo ei ole hyvä.
Nyt se muutos tulee olemaan erityisesti ruokavaliossa. Ensimmäisen kerran onnistuneesti laihdutin painonvartijoiden pisteillä 15-vuotiaana. Se äityi sitten syömättömyyteen... Sen jälkeen olen kokeillut mm. kalorilaskuria usempaan kertaan ja aina olen alkuinnostuksen jälkeen luovuttanut. Nyt en aio laskea kaloreita enkä tutkia taulukoita, vaan syön mielen mukaan niin vähän ja terveellisesti kuin pystyn. Pikkaisen näläntuntemuksen hakua ja sellaista. Se vaan on niin, että 1200 kaloria päivässä on mulle liikaa, en laihdu, joten yritän saada mun ruuat pysymään suurin piirtein 500-800 kalorissa per päivä. En jaksa stressata tarkoista kaloreista, joten tämän takia jätän kalorilaskuri yms pois. Suurin piirtein osaan katsoa ja tiedän tuotteiden kaloreista, että suurin piirtein myös osaan arvioida paljon saan syödä.
Syksyn liikuntabuumin jälkeen olen vähän pitänyt taukoa, mutta nyt pitäisi taas saada liikuttua. Nyt vaan jätän sen siihen 2-3 kertaa viikossa kunnon hikijumppaa, muuten hyötyliikuntaa. Onneksi työni on sellaista, että olen liikkeessä lähes koko ajan, ja onneksi mulla on myös koira, jota lenkittää.
Nyt on tosiaan toinen päivä menossa. Muuten yritän saada ruokailut niin minimiin kuin mahdollista, mutta päivällisellä mun on syötävä suht hyvin. Olen töissä semmoisessa paikassa, jossa mun on vaan pakko syödä se päivällinen, muuten alkaisi semmonen vouhotus. Toki annoskoko on huoooomattavasti pienempi, ja katson tietysti, mitä suuhuni pistän ja yritän saada aterioista mahdollisimman hyviä tätä projektia ajatellen. Tämä yksi kunnon ateria tosiaan on myös avuksi siinä, ettei mene totaaliseksi syömättömyydeksi taas. Nälkä on vähän ollut, mutta ihan hyvä vain. Iltapalaksi teetä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti